Bongasinpa eilen ht.netistä topikin, jossa oli menossa kritisointia WRJ:n laatiksen kisapisteytystä kohtaan. Joukkoon mahtui tuttuun ht.tapaan asiattomia huutelijoita, mutta edes asiallisiin kysymyksiin ei saatu vastausta. Jaoksen ylläpitäjä kieltäytyi käymästä keskustelua julkisesti ja pyysi ainoastaan yhteydenottoja mailitse.
Oresama lähetti jaoksen ylläpitäjälle sähköpostia, juttu tästä sähköposteineen löytyy hänen blogistaan. Mielenkiinnolla odotan minäkin vastausta, sillä ylläpidolla ei tunnu olevan järkeviä perusteluja nykyiseen systeemiin. "Mutkun mä haluun" ei oikein toimi...
Tänään sitten huomasin, että kyseinen keskustelu oli kadonnut ht.netistä. Kadonnut on myös aiemmin käyty keskustelu WRJ-laatiksen pisteytyksestä (keskustelu käytiin ennen, kuin laatis oli noussut pystyyn). En tiedä kuka näitä oikein häröttelee, mutta minulla sattuu olemaan kyseisessa topikissa käyty keskustelu tallessa. Ajattelin sen nyt tähän liittää kaikkien nähtäväksi, sopii tulla sanomaan jos omaa kommenttiaan ei tahdo julki.
Keskustelusta on poistettu se osa, mikä ei WRJ:n tapaukseen liity. Aloitusviestin jätin mukaan ihan selkeyden vuoksi.
maanantai 30. tammikuuta 2012
sunnuntai 22. tammikuuta 2012
Mistä näitä yksityisiä oikein tulee?
Alun perin tarkoituksena oli hankkia kourallinen hevosia yksityisiksi ja tavoitella näiden kanssa taivaita. En oikeastaan jaksa edes olla yllättynyt siitä, että tämäkin homma lähti paisumaan ja karkaamaan käsistä. Tällä hetkellä yksityisiä on kaiken kaikkiaan 15 kappaletta, lisäksi yksi toistaiseksi sivuton.
Yksityisten lauma on jälleen lisääntynyt kolmella uudella tulokkaalla. Kaksi näistä saapui jo joulun tienoilla ja kolmas aivan viime päivinä.
Ensimmäisenä haluaisin esitellä kaksi kaunista colorado ranger -tammaa, jotka Latun Tallilta ystäväni Jasnyn vinkistä löysin. Kyseessä ovat N's Hex Lumos eli Lumo ja tämän jälkeläinen Paradox Carrier NU eli Donna. Kummaltakaan ei vielä löydy luonnekuvauksia, mutta hieman aremman puoleisia neitejä ovat molemmat. Näistä kahdesta Lumo on kuitenkin se selkeästi säikympi tapaus.
On suorastaan mielenkiintoista, miten näiden kanssa ajatukseni ja suunnitelmani ovat muuttuneet. Alun perin innostuin vain Donnasta, mutta päädyin silti tekemään tarjousta myös Lumosta. Myöhemmin taas Lumo on noussut paljon suuremmaksi suosikiksi.
Mielenkiinnolla odotan miten virtuaalipersoonani pärjää näiden kahden kanssa. Reaalimaailmassa minusta ei millään olisi aran hevosen omistajaksi, sillä olen itsekin aina silloin tällöin hyvinkin säikky tapaus. Katastrofihan siitä tulisi, jos esimerkiksi maastossa ratsuni alkaisi toljottaa jotain ja oma mielikuvitukseni kehittelisi vaikka mitä mutanttikarhuja sinne pusikkoon.
Kolmas tapaus on poniherra Whitelake Daniel, jonka bongasin eräästä tuontitopikista htnetistä. Aikani ihmettelin tämän kanssa, mutta pakkohan siitä oli tarjota kun niin kivoja kuviakin lopulta löytyi. Vähän oli ajatuksena tutustuttaa Daniel ja Nappi keskenään ja katsoa, tulisiko herroista kaverukset.
Kauheasti olisi taas tekemistä yksityisten kanssa. Ronjalle olisi päiväkirjaan kirjoiteltavaa vaikka kuinka ja niin tarvitsisivat muidenkin päiväkirjat täytettä. Luonnekuvauksiakin olisi useampi kappale kirjoiteltavana ja sivuja muutenkin päiviteltävänä. Mistä saisi muutaman tunnin lisää vuorokauteen...
Noh, ehkä tämän jälkeen tulisi hieman taukoa tähän yksityisten haalimiseen. Tarkoituksena olisi kyllä edelleen Jasperille hankkia sopiva morsian kasvamaan, mutta sitä lukuun ottamatta muita suurempia suunnitelmia ei ole. Tietty kesällä on sitten tulossa ravurivarsa, mutta siihen on vielä pitkä aika. Heräteostokset ovat sitten asia erikseen...
Yksityisten lauma on jälleen lisääntynyt kolmella uudella tulokkaalla. Kaksi näistä saapui jo joulun tienoilla ja kolmas aivan viime päivinä.
Ensimmäisenä haluaisin esitellä kaksi kaunista colorado ranger -tammaa, jotka Latun Tallilta ystäväni Jasnyn vinkistä löysin. Kyseessä ovat N's Hex Lumos eli Lumo ja tämän jälkeläinen Paradox Carrier NU eli Donna. Kummaltakaan ei vielä löydy luonnekuvauksia, mutta hieman aremman puoleisia neitejä ovat molemmat. Näistä kahdesta Lumo on kuitenkin se selkeästi säikympi tapaus.
On suorastaan mielenkiintoista, miten näiden kanssa ajatukseni ja suunnitelmani ovat muuttuneet. Alun perin innostuin vain Donnasta, mutta päädyin silti tekemään tarjousta myös Lumosta. Myöhemmin taas Lumo on noussut paljon suuremmaksi suosikiksi.
Mielenkiinnolla odotan miten virtuaalipersoonani pärjää näiden kahden kanssa. Reaalimaailmassa minusta ei millään olisi aran hevosen omistajaksi, sillä olen itsekin aina silloin tällöin hyvinkin säikky tapaus. Katastrofihan siitä tulisi, jos esimerkiksi maastossa ratsuni alkaisi toljottaa jotain ja oma mielikuvitukseni kehittelisi vaikka mitä mutanttikarhuja sinne pusikkoon.
Kolmas tapaus on poniherra Whitelake Daniel, jonka bongasin eräästä tuontitopikista htnetistä. Aikani ihmettelin tämän kanssa, mutta pakkohan siitä oli tarjota kun niin kivoja kuviakin lopulta löytyi. Vähän oli ajatuksena tutustuttaa Daniel ja Nappi keskenään ja katsoa, tulisiko herroista kaverukset.
Kauheasti olisi taas tekemistä yksityisten kanssa. Ronjalle olisi päiväkirjaan kirjoiteltavaa vaikka kuinka ja niin tarvitsisivat muidenkin päiväkirjat täytettä. Luonnekuvauksiakin olisi useampi kappale kirjoiteltavana ja sivuja muutenkin päiviteltävänä. Mistä saisi muutaman tunnin lisää vuorokauteen...
Noh, ehkä tämän jälkeen tulisi hieman taukoa tähän yksityisten haalimiseen. Tarkoituksena olisi kyllä edelleen Jasperille hankkia sopiva morsian kasvamaan, mutta sitä lukuun ottamatta muita suurempia suunnitelmia ei ole. Tietty kesällä on sitten tulossa ravurivarsa, mutta siihen on vielä pitkä aika. Heräteostokset ovat sitten asia erikseen...
torstai 19. tammikuuta 2012
Näyttelyiden järjestämisen tuska
Olen nyt järjestänyt kolmet NJ-näyttelyt al Qismat Arabiansissa, joista kolmannet ovat parhaillaan kesken. NJ-näyttelyiden luokkien tarjonta on varsin surkeaa hieman harvinaisempien rotujen kasvattajan kannalta, joten selväähän se on että itse niitä täytyy järjestää. Ikävä kyllä minunkin ongelmakseni on nyt iskenyt muiden valittelema tuomaripula.
Aiemmissa näyttelyissä sain tuomarit hankittua varsin sujuvasti ja kaikki menikin mukavasti. Nyt ne ongelmat kuitenkin iskivät. Ensimmäiseen tuomarointipyyntööni ei vastattu yhtään mitään, myöhemmin luin htnetistä henkilön taukoilusta. Toiseen pyyntöön vastattiinkin jo ripeästi ja osa luokista sai tuomarin, joka myös hoiti tulokset ripeästi. Yksi tuomari ilmoitti taukoilevansa ja tuomarilistan päivityksen laahaavan näemmä jäljessä, mutta otti siitä huolimatta luokkia tuomaroitavaksi (suurkiitos siitä vielä hänelle!). Kolme luokkaa on vieläkin vailla tuomaria, ja sitä on nyt metsästetty lähes kissojen ja koirien kanssa.
En millään haluaisi muiden tapaan mennä htnettiin kyselemään tuomareita ennen kuin koko tuomarilista on mailitse pommitettu läpi. Ikävä kyllä tämä on kovin hidas tapa, sillä odottelen edes muutaman päivän vastausta. Pistää kyllä hieman raivostuttamaan ettei edes sitä "ei"tä voida vastata, vaikka aikaa tuntuu riittävän htnetissä roikkumiselle.
Tulevaisuudessa olisi tarkoitus järjestää lisää näyttelyitä, mutta en tiedä kuinka jaksan lähteä taas tähän rumbaan. Ronjalle erityisesti haluaisin Ch-NV -arvon, mikä on kovin vaikea saavuttaa jos joka luokassa on vastassa ne täydelliset connemarat ponituomarilla varustettuna. Nuoret varsat -luokka on lisäksi sellainen että sitä hyvin harvoin järjestetään eli itse järjestämällä saa parhaiten sen luokan mukaan. Eipä vaan kauheasti kannusta järjestämään näyttelyitä, kun tuomareita ei löydy kivien eikä kantojenkaan alta.
Valittajille vielä tiedoksi että kyllä, mieluummin kitisen kuin teen itse mitään. Eipä siitä tuomariksi ryhtymisestä olisi edes hyötyä, sillä en niitä näyttelyitäni saisi kuitenkaan tuomaroida omien hevosten mukanaolon vuoksi.
Aiemmissa näyttelyissä sain tuomarit hankittua varsin sujuvasti ja kaikki menikin mukavasti. Nyt ne ongelmat kuitenkin iskivät. Ensimmäiseen tuomarointipyyntööni ei vastattu yhtään mitään, myöhemmin luin htnetistä henkilön taukoilusta. Toiseen pyyntöön vastattiinkin jo ripeästi ja osa luokista sai tuomarin, joka myös hoiti tulokset ripeästi. Yksi tuomari ilmoitti taukoilevansa ja tuomarilistan päivityksen laahaavan näemmä jäljessä, mutta otti siitä huolimatta luokkia tuomaroitavaksi (suurkiitos siitä vielä hänelle!). Kolme luokkaa on vieläkin vailla tuomaria, ja sitä on nyt metsästetty lähes kissojen ja koirien kanssa.
En millään haluaisi muiden tapaan mennä htnettiin kyselemään tuomareita ennen kuin koko tuomarilista on mailitse pommitettu läpi. Ikävä kyllä tämä on kovin hidas tapa, sillä odottelen edes muutaman päivän vastausta. Pistää kyllä hieman raivostuttamaan ettei edes sitä "ei"tä voida vastata, vaikka aikaa tuntuu riittävän htnetissä roikkumiselle.
Tulevaisuudessa olisi tarkoitus järjestää lisää näyttelyitä, mutta en tiedä kuinka jaksan lähteä taas tähän rumbaan. Ronjalle erityisesti haluaisin Ch-NV -arvon, mikä on kovin vaikea saavuttaa jos joka luokassa on vastassa ne täydelliset connemarat ponituomarilla varustettuna. Nuoret varsat -luokka on lisäksi sellainen että sitä hyvin harvoin järjestetään eli itse järjestämällä saa parhaiten sen luokan mukaan. Eipä vaan kauheasti kannusta järjestämään näyttelyitä, kun tuomareita ei löydy kivien eikä kantojenkaan alta.
Valittajille vielä tiedoksi että kyllä, mieluummin kitisen kuin teen itse mitään. Eipä siitä tuomariksi ryhtymisestä olisi edes hyötyä, sillä en niitä näyttelyitäni saisi kuitenkaan tuomaroida omien hevosten mukanaolon vuoksi.
Kuvakitinää
Shonnan viimeisimmän blogitekstin innoittamana ajattelin itsekin kirjoitella vaihteeksi asia-aiheesta Qismatin blogissa.
Kuten Shonna kirjoitti, on rakennekuvien haalinta rantautunut myös arabipiireihin. Yhä useammin näkee hevosilla rakennekuvia ja yhä useammin ne ovat niitä samoja Amy Austinin kuvia. Osalla saattaa esiintyä Talaria Farmsin orin Afrikan Shahin tämä kuva, jolla myös usein niitä luokkia voitetaan. Tässä kohtaa varsin surkeana rakenteen arvostelussa ihmettelen itsekin, sillä kuvassa on varsin selkeästi nuori hevonen. Toisaalta ei pitäisi ihmetellä yhtään, sillä onhan se jo useasti todettu että tuomareiden rotutuntemuksessa on parantamisen varaa.
Itse inhoan yli kaiken rakennekuvakeskeistä harrastamista. Aikoinaan itsekin yritin haalia hevosilleni rakennekuvia ja kiersin näyttelyitä arvonimien perässä lähes veren maku suussa. Nyt olen kuitenkin täysin kyllästynyt kuluttamaan tunteja ajastani kuvien metsästykseen. Jos käykin niin hyvä tuuri että löytää farmin, jonka hevosilla on kunnollisia rakennekuvia niin eiköhän ne kuvat ole jo monella muullakin käytössä ja arvonimet anottuina. Siispä luovutin rakennekuvista haaveilunkin täysin.
Meidän arabit eivät juurikaan näyttelyitä kiertele, vaikka osalta se rakennekuva löytyykin. Taisi olla kesää kun ilmoittelin hevosia hieman ahkerammin näyttelyihin, mutta tällöin arabiluokkiin ei juurikaan ollut osallistujia ja ilmoittelin hevosiani lähinnä vain kannatuksen vuoksi. Selväähän se oli ettei meidän hevosten kuvilla menestystä tullut, mutta en sitä oikeastaan edes odottanut.
Tekstissään shonna mainitsi myös kyseenalaiset keinot, mikä on ikävä kyllä ongelma. Muistelisin joskus viime vuoden puolella jossain topikissa ilmenneen pohdintaa jonkin tallin kuvien luvallisuudesta, tällöin kyseessä olivat Amy Austinin kuvat. Ilmiönä varsin valitettava "koska tolla on luvat, on mullakin" ei taida koskaan poistua keskuudestamme.
(Tähän väliin voisin toisaalta kyseenalaistaa sen, mitä jotkut saattavat tehdä. Lähetetään farmeille mailia sivujen osoitteiden kera ja kysytään, onko tänne annettu lupaa. Itse en lupakyselyissäni anna sivujen osoitetta, eikä sitä ole tähän mennessä kukaan pyytänytkään. Kaiken lisäksi kysyn luvat eri sähköpostilla enkä nimimerkkiäni käyttäen, joten onko ihmekään ettei farmin omistaja tunnista...)
Nyt kun rakennekuvista on kitisty, voinkin kitistä hieman massakuvista. Harvinaisten kasvattajana massakuvat eivät juuri harmita, sillä joillekin roduille ei yksinkertaisesti löydy kuin tiettyjä kuvia. Arabien kanssa olen kuitenkin törmännyt siihen, että erityisesti Vikaruksen kuvat sekä tietyt Talaria Farmsin kuvat ovat täyttä massaa ja niitä löytyy joka toiselta hevoselta. Olen huomannut että samalla olen itse alkanut suhtautua hieman kielteisesti kyseisten paikkojen kuviin, mikä on harmi. Tavallaan en haluaisi kuvia käyttää niiden "massakuvien" aseman vuoksi, mutta toisaalta ei olisi kiva jättää hienoja kuvia käyttämättä.
Noh, sitä tämä touhu on ja sen kanssa on vain elettävä. Täytyy kyllä myöntää että pari päivää sitten iski epätoivo ja teki mieli pyyhkiä jokainen hevonen täysin kuvattomaksi, kun eräältä farmilta ilmoitettiin ettei heidän kuviaan enää saa käyttää. On sanomattakin selvää että kunnioitan heidän toivettaan ja poistin kuvat välittömästi, mutta tietty se harmittaa että yksi parhaimmista kuvalähteistä ei ole enää käytettävissä.
Kuten Shonna kirjoitti, on rakennekuvien haalinta rantautunut myös arabipiireihin. Yhä useammin näkee hevosilla rakennekuvia ja yhä useammin ne ovat niitä samoja Amy Austinin kuvia. Osalla saattaa esiintyä Talaria Farmsin orin Afrikan Shahin tämä kuva, jolla myös usein niitä luokkia voitetaan. Tässä kohtaa varsin surkeana rakenteen arvostelussa ihmettelen itsekin, sillä kuvassa on varsin selkeästi nuori hevonen. Toisaalta ei pitäisi ihmetellä yhtään, sillä onhan se jo useasti todettu että tuomareiden rotutuntemuksessa on parantamisen varaa.
Itse inhoan yli kaiken rakennekuvakeskeistä harrastamista. Aikoinaan itsekin yritin haalia hevosilleni rakennekuvia ja kiersin näyttelyitä arvonimien perässä lähes veren maku suussa. Nyt olen kuitenkin täysin kyllästynyt kuluttamaan tunteja ajastani kuvien metsästykseen. Jos käykin niin hyvä tuuri että löytää farmin, jonka hevosilla on kunnollisia rakennekuvia niin eiköhän ne kuvat ole jo monella muullakin käytössä ja arvonimet anottuina. Siispä luovutin rakennekuvista haaveilunkin täysin.
Meidän arabit eivät juurikaan näyttelyitä kiertele, vaikka osalta se rakennekuva löytyykin. Taisi olla kesää kun ilmoittelin hevosia hieman ahkerammin näyttelyihin, mutta tällöin arabiluokkiin ei juurikaan ollut osallistujia ja ilmoittelin hevosiani lähinnä vain kannatuksen vuoksi. Selväähän se oli ettei meidän hevosten kuvilla menestystä tullut, mutta en sitä oikeastaan edes odottanut.
Tekstissään shonna mainitsi myös kyseenalaiset keinot, mikä on ikävä kyllä ongelma. Muistelisin joskus viime vuoden puolella jossain topikissa ilmenneen pohdintaa jonkin tallin kuvien luvallisuudesta, tällöin kyseessä olivat Amy Austinin kuvat. Ilmiönä varsin valitettava "koska tolla on luvat, on mullakin" ei taida koskaan poistua keskuudestamme.
(Tähän väliin voisin toisaalta kyseenalaistaa sen, mitä jotkut saattavat tehdä. Lähetetään farmeille mailia sivujen osoitteiden kera ja kysytään, onko tänne annettu lupaa. Itse en lupakyselyissäni anna sivujen osoitetta, eikä sitä ole tähän mennessä kukaan pyytänytkään. Kaiken lisäksi kysyn luvat eri sähköpostilla enkä nimimerkkiäni käyttäen, joten onko ihmekään ettei farmin omistaja tunnista...)
Nyt kun rakennekuvista on kitisty, voinkin kitistä hieman massakuvista. Harvinaisten kasvattajana massakuvat eivät juuri harmita, sillä joillekin roduille ei yksinkertaisesti löydy kuin tiettyjä kuvia. Arabien kanssa olen kuitenkin törmännyt siihen, että erityisesti Vikaruksen kuvat sekä tietyt Talaria Farmsin kuvat ovat täyttä massaa ja niitä löytyy joka toiselta hevoselta. Olen huomannut että samalla olen itse alkanut suhtautua hieman kielteisesti kyseisten paikkojen kuviin, mikä on harmi. Tavallaan en haluaisi kuvia käyttää niiden "massakuvien" aseman vuoksi, mutta toisaalta ei olisi kiva jättää hienoja kuvia käyttämättä.
Noh, sitä tämä touhu on ja sen kanssa on vain elettävä. Täytyy kyllä myöntää että pari päivää sitten iski epätoivo ja teki mieli pyyhkiä jokainen hevonen täysin kuvattomaksi, kun eräältä farmilta ilmoitettiin ettei heidän kuviaan enää saa käyttää. On sanomattakin selvää että kunnioitan heidän toivettaan ja poistin kuvat välittömästi, mutta tietty se harmittaa että yksi parhaimmista kuvalähteistä ei ole enää käytettävissä.
torstai 12. tammikuuta 2012
TG Trottersin kuulumisia
Kuulumiset ovat ravitallini osalta jääneet aika pienelle huomiolle blogissa sitten kesän. Totuushan on se, että innostukseni ravureihin lopahti täysin. NDM:n kanssa oli häikkää ja kuninkuusravit jäivät jälleen kerran täysin homeeseen kutsun julkaisemisen jälkeen, joten siinä sivussa se oma innostuskin katosi. Vielä ei ole näkynyt, lähtiköhän etelään talvea viettämään.
Pari päivää sitten sain viimein oikein virallisen taukoilmoituksen etusivulle. Toivon että innostus vielä palaa, sillä missään nimessä en halua lopettaa raviharrastusta. Ravureiden kanssa touhuilu on rentoa ja erilaista, sekä raviväkikin on oikein mukavaa. Ennen taukoa ehdin jo hankkia nelikon peitsareita, joita ehdottomasti haluan joskus vielä hommata lisää. Tiedä vaikka tässä innostuisi väsäämään peitsareille ihan oman tallin TG:n rinnalle. TG Pacers kuulostaisiko miltään? :D
Eilen tulin touhuilleeksi hivenen ravurien parissa. Integrityn kalenteri on nyt päivitetty ja tamma jäänyt kisaeläkkeelle. Mitään suurta menestystä tammalle ei kertynyt, mutta onko se nyt mikään yllätys kun kyse on yhdestä suosikkihevosistani. Miksei ne suosikit koskaan pärjää...
Tamma on nyt kuitenkin kantavana Savitaipaleen komeasta Further Loistosta. Varsa tulee minulle yksityiseksi ja ikääntyy reaalisti aivan varsa-ajoista lähtien. Tuskaista tästä tavallaan taitaa tulla, sillä muistan jo Ronjan kanssa malttamattomana kironneeni, kuinka mitään ei voi nuorukaisen kanssa puuhailla. En kuitenkaan voinut vastustaa kiusausta, sillä minulta löytyy kuvia lv-nuorukaisesta aivan varsa-ajoista asti.
Yksityisravurini Urpo sai myös hieman huomiota osakseen. Herran kolmivuotiskausi on ohi ja kisat päivitetty sivuille. Mitään ihmeellistä menestystä tästäkään ei ainakaan alun perusteella taida tulla, mutta onko sekään yllätys... Herralle pitäisi viritellä kuvia ja tekstejä sun muuta sälää. Ajatuksena myös olisi, että tauosta huolimatta jaksaisin edes tätä ilmoitella raveihin silloin tällöin. Yhden hevosen ennätyksen perässä pysyy paremmin kuin tallillisen.
Noh, se ravureista. Tähän väliin on vielä mainostettava ARJ:n omaa blogia, jonne olen tässä parhaillaan kaavailemassa lisää täytettä.
Pari päivää sitten sain viimein oikein virallisen taukoilmoituksen etusivulle. Toivon että innostus vielä palaa, sillä missään nimessä en halua lopettaa raviharrastusta. Ravureiden kanssa touhuilu on rentoa ja erilaista, sekä raviväkikin on oikein mukavaa. Ennen taukoa ehdin jo hankkia nelikon peitsareita, joita ehdottomasti haluan joskus vielä hommata lisää. Tiedä vaikka tässä innostuisi väsäämään peitsareille ihan oman tallin TG:n rinnalle. TG Pacers kuulostaisiko miltään? :D
Eilen tulin touhuilleeksi hivenen ravurien parissa. Integrityn kalenteri on nyt päivitetty ja tamma jäänyt kisaeläkkeelle. Mitään suurta menestystä tammalle ei kertynyt, mutta onko se nyt mikään yllätys kun kyse on yhdestä suosikkihevosistani. Miksei ne suosikit koskaan pärjää...
Tamma on nyt kuitenkin kantavana Savitaipaleen komeasta Further Loistosta. Varsa tulee minulle yksityiseksi ja ikääntyy reaalisti aivan varsa-ajoista lähtien. Tuskaista tästä tavallaan taitaa tulla, sillä muistan jo Ronjan kanssa malttamattomana kironneeni, kuinka mitään ei voi nuorukaisen kanssa puuhailla. En kuitenkaan voinut vastustaa kiusausta, sillä minulta löytyy kuvia lv-nuorukaisesta aivan varsa-ajoista asti.
Yksityisravurini Urpo sai myös hieman huomiota osakseen. Herran kolmivuotiskausi on ohi ja kisat päivitetty sivuille. Mitään ihmeellistä menestystä tästäkään ei ainakaan alun perusteella taida tulla, mutta onko sekään yllätys... Herralle pitäisi viritellä kuvia ja tekstejä sun muuta sälää. Ajatuksena myös olisi, että tauosta huolimatta jaksaisin edes tätä ilmoitella raveihin silloin tällöin. Yhden hevosen ennätyksen perässä pysyy paremmin kuin tallillisen.
Noh, se ravureista. Tähän väliin on vielä mainostettava ARJ:n omaa blogia, jonne olen tässä parhaillaan kaavailemassa lisää täytettä.
maanantai 9. tammikuuta 2012
WRJ on täällä taas
Blogikirjoittelu on jäänyt hieman vähemmälle IRL-kiireiden suhteen, vaikka aiheita olisi. Yksityiskuulumisia sun muita ilmestyy hieman myöhemmin, sillä tämä postaus käsittelee yleisempää asiaa.
WRJ palasi kuvioihin tuossa jonkin aikaa sitten. Ai että innostuin, sillä jo pitkään olin harmitellut jaoksen puuttumista ja tallissa tyhjän panttina seisovia westernhevosia. VLRY ei oikein koskaan ollut viehättänyt kovin monimutkaisilta vaikuttavien sääntöjensä vuoksi, joten olin jaksanut uskoa WRJ:n paluuseen.
Sivut yllättivät todella positiivisesti. Hienon lännenratsastusteemaisen ulkoasun lisäksi sivuilta löytyi kattavat kuvaukset joka lajista. Innostuneena ilmoitinkin jo itseni jäsenlistalle ja Qismatin jäsentalliksi ja ryhdyin kasaamaan westernhevosiani kisalistaksi.
Viime päivinä asiaan tuli kuitenkin uusi mutka, kun WRJ-laatista koskeva keskustelu pääsi käyntiin. Ikävä kyllä ylläpitäjä ei tunnu ottavan kuuleviin korviinsa muiden toiveita, joten laatiksesta on muodostumassa minulle täysin turha. Sijoitus- ja voittoprosenteilla arvostelu vaatii kaikkien kisojen merkkaamista, mihin en missään nimessä tällä hevosmäärällä ryhdy. En minkään laatiksen takia.
(Kukapa haluaisi esimerkiksi Rafin joka ikistä kilpailua ryhtyä metsästämään ja merkkaamaan, kun sijoituksiakin on reilusti yli sata?)
Ehdottamani kahdella tapaa kisaosion arvostelu (hevosen omistaja saisi valita arvostellaanko hevonen sijoitus- ja voittoprosenteista vai pelkästään sijoitusten mukaan) sai täyden tyrmäyksen. Itselläni ei oikein riitä käsitys siihen, miten kahden erilaisen arvostelutavan käyttäminen muka teettäisi tuomareille lisää töitä - saman verran hevosia arvosteltaisiin joka tapauksessa. Ainakin oman käsitykseni mukaan sijoitus- ja voittoprosenttien arvoiminen on lisäksi enemmän aikaavievää kuin se tapa, jota muut laatikset käyttävät.
No, tämä oli ylläpitäjän päätös ja tällä mennään. Ikävä kyllä minun kannaltani WRJ:ssä kilpaileminen käy nyt täysin turhaksi, sillä ideana oli alun perinkin saada noita hevosia laatikseen asti. Voisihan sitä tietty kilpailla WRJ:ssä jälkeläisten mahdollisen laatiksessa menestymisen takaamiseksi, mutta katsotaan nyt. Alan tämän touhun myötä kääntyä sille ajatukselle, että joko VLRY tai ei Suomen puolella kilpailua ollenkaan.
Aika näyttää viitsinkö parin westernissä satunnaisesti kilpailevan yksityiseni kanssa harkita WRJ-laatista. Siihen asti, VLRY here we come.
WRJ palasi kuvioihin tuossa jonkin aikaa sitten. Ai että innostuin, sillä jo pitkään olin harmitellut jaoksen puuttumista ja tallissa tyhjän panttina seisovia westernhevosia. VLRY ei oikein koskaan ollut viehättänyt kovin monimutkaisilta vaikuttavien sääntöjensä vuoksi, joten olin jaksanut uskoa WRJ:n paluuseen.
Sivut yllättivät todella positiivisesti. Hienon lännenratsastusteemaisen ulkoasun lisäksi sivuilta löytyi kattavat kuvaukset joka lajista. Innostuneena ilmoitinkin jo itseni jäsenlistalle ja Qismatin jäsentalliksi ja ryhdyin kasaamaan westernhevosiani kisalistaksi.
Viime päivinä asiaan tuli kuitenkin uusi mutka, kun WRJ-laatista koskeva keskustelu pääsi käyntiin. Ikävä kyllä ylläpitäjä ei tunnu ottavan kuuleviin korviinsa muiden toiveita, joten laatiksesta on muodostumassa minulle täysin turha. Sijoitus- ja voittoprosenteilla arvostelu vaatii kaikkien kisojen merkkaamista, mihin en missään nimessä tällä hevosmäärällä ryhdy. En minkään laatiksen takia.
(Kukapa haluaisi esimerkiksi Rafin joka ikistä kilpailua ryhtyä metsästämään ja merkkaamaan, kun sijoituksiakin on reilusti yli sata?)
Ehdottamani kahdella tapaa kisaosion arvostelu (hevosen omistaja saisi valita arvostellaanko hevonen sijoitus- ja voittoprosenteista vai pelkästään sijoitusten mukaan) sai täyden tyrmäyksen. Itselläni ei oikein riitä käsitys siihen, miten kahden erilaisen arvostelutavan käyttäminen muka teettäisi tuomareille lisää töitä - saman verran hevosia arvosteltaisiin joka tapauksessa. Ainakin oman käsitykseni mukaan sijoitus- ja voittoprosenttien arvoiminen on lisäksi enemmän aikaavievää kuin se tapa, jota muut laatikset käyttävät.
No, tämä oli ylläpitäjän päätös ja tällä mennään. Ikävä kyllä minun kannaltani WRJ:ssä kilpaileminen käy nyt täysin turhaksi, sillä ideana oli alun perinkin saada noita hevosia laatikseen asti. Voisihan sitä tietty kilpailla WRJ:ssä jälkeläisten mahdollisen laatiksessa menestymisen takaamiseksi, mutta katsotaan nyt. Alan tämän touhun myötä kääntyä sille ajatukselle, että joko VLRY tai ei Suomen puolella kilpailua ollenkaan.
Aika näyttää viitsinkö parin westernissä satunnaisesti kilpailevan yksityiseni kanssa harkita WRJ-laatista. Siihen asti, VLRY here we come.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)