Pohdintaa ARJ:n ylläpitotaipaleesta

Innostuinpa tässä siivousta vältellessäni lueskelemaan vanhoja blogitekstejä aluksi muiden blogeista ja sitten omastani. Huomio tottakai kiinnittyi sekä minun että Jasnyn blogeista löytyviin ARJ:ta koskeviin postauksiin. Tämä blogiteksti onkin nyt pientä pohdintaa ja omien ajatusten selvittelyä aiheesta nimeltä Askellajijaos. Tekstissä tuskin on päätä tai häntää, mutta haluankin selvitellä vähän omia tunteitani asian tiimoilta.

Teksti saattaa sisältää porsaan mentäviä reikiä, sillä muistikuvani kaiken tämän ajalta eivät ole ihan kirkkaimmat.


ARJ vaihtoi ylläpitäjää Tijuanalta ja Heidi M:ltä minulle ja Jasnylle toukokuussa 2011. Itse olin aika aloittelija lajin parissa ja lähdinkin mukaan vähän epäröiden ja aika pitkälti Jasnyn innostuksesta/painostuksesta. Olin omistanut issikoita aikaisemmin ja lisäksi olin ryhtynyt tutustumaan myös saddlebredien maailmaan. Jasny taas oli kasvattanut saddlebredeja jo pidempään ja toiminut myöskin ARJ:n kalenteripäivittäjänä ennen tätä "ylennystä".

Varsinkin minulle edessä oli aika paljon uuden opettelua. Saddle seat oli minulle ihan hepreaa tullessani ja myönnän ihan avoimesti etten tajunnut siitä hölkäsen pöläystä alkuvaiheissa. Ahkera googletus ja asioiden opettelu kuitenkin selkeytti asioita huomattavasti ja nyt sadse lukeutuukin suosikkilajeihini. Alussa oma vahvuuteni oli juurikin issikkaluokkien puolella, joten Jasnyn sadse-tuntemus tasapainotti hommaa hyvin.

Ihan alkajaisiksi otimme sivujen sisällön suurennuslasin alle ja kävimme läpi tekstit sekä säännöt. Toteutimme muutamia sääntöuudistuksia ja rajoituksia, mutta suurimmilta osin jaos jatkoi toimintaansa entisellään. Siitä se kaikki sitten lähtikin.


Hevostalli.netiin alkoi ilmestyä erinäisiä askellajiratsastukseen liittyviä keskusteluja. Ihmiset pohtivat lajin tulevaisuutta, lajia povattiin täysin kuolevaksi ja mietittiin missä kaikessa on vikaa. Minun on hyvin vaikea suhtautua tähän asiaan neutraalisti, sillä pelkkä vanhojen aiheeseen liittyvien keskustelujen ja blogimerkintöjen lukeminen saa edelleen veren kiehumaan ja kymmenmetrisen elimen kohoavan otsasta ylöspäin.

Htnetiin ilmestyi topikki nimeltä Askellajiratsastus - kuoleva laji? Sekä sen jatko-osa. Siitä se hillitön paskamyrsky sitten lähtikin, ensimmäinen muttei viimeinen. Meidän oletettiin olevan ajatustenlukijoita, meitä syytettiin vanhojen sivujen ulkomuodosta (edellisten ylläpitäjien tekemän, huom), meitä vaadittiin tietämään lajista kaikki mitä tiedettävissä on ja ymmärtävän myös se, ettei lajia harrastavilla ole minkäänlaista mielenkiintoa tutustua lajiin ARJ:n sivuja pidemmälle. Yritimme perustella kantaamme ja kulisseissa ihmettelimme, miksi kimppuumme yhtäkkiä hyökättiin näinkin räikeästi ja monelta taholta.

Monessa rakennearvostelua koskevassa keskustelussa ihmiset jaksavat aina kailottaa kuinka tuomareilla ei voi olettaa olevan IRL-rakennetuntemusta tai muutenkaan rajatonta tietoa rakenteista. Meiltä on kuitenkin alusta asti odotettu juurikin IRL-kilpailutuomarin lajituntemusta.

Noh, tämän seurauksena ARJ:n sivut uudistuivat nykyiseen muotoonsa. Lajiesittelytkin saatiin ja oikein videolinkkeineen ja hetken aikaa ihmiset olivat tyytyväisiä. Sen jälkeen ihmiset löysivät kuitenkin seuraavan kohdan johon tarttua.


Sekakisaaminen on se ainoa aihe, jonka kanssa olemme Jasnyn kanssa aina halunneet vetää mahdollisimman realistista linjaa. Asiasta on väännetty kättä lukemattomia kertoja, olemme perustelleet kantaamme miljoona kertaa ja jopa esimerkein mutta meno jatkuu vieläkin.

Sekakisaamiskieltoamme on havainnollistettu muun muassa ARJ:n omassa (hyvin hiljaisessa...) blogissa. Olemme perustelleet miksi ARJ:n linja on tämä ja huomauttaneet, että "tämä on vaan virtuaalimaailma" -kommentin hengessä olemme tehneet tiettyjä myönnytyksiä. Silti asiasta vähän väliä saa keskustella joko julkisesti tai ei-niin-julkisesti. Ihmiset ilmeisesti haluavat edelleen joka ikisessä olemassa olevassa laatiksessa ykköspalkittuja hevosia - me emme Jasnyn kanssa näitä ymmärrä. En itse vain osaa arvostaa KRJ-I, ERJ-I, VVJ-I ja ARJ-I -palkittua hevosta juurikin moneen kertaan selittämiemme seikkojen vuoksi - hyvä, rodunomainen askellajiratsu ei vain voi olla hyvä kouluratsu.

Olemme itse asiassa niin lopen kyllästyneitä vääntämään tästä asiasta, että olemme tehneet puolitosissamme päätöksen. Mikäli sekakisausrajoista vielä kerran nousee suurempi haloo ja ihmiset edelleen vänkäävät vastaan perusteluistamme huolimatta, otamme käyttöön raivorealistisen linjan. Sen jälkeen joka ikiseen sadseluokkaan tulee IRL-kilpailujen mukaiset roturajoitukset ja pienintäkään merkkiä sekakisaamisesta ei hyväksytä. Kyllä, juuri näin kyllästyneitä asiaan olemme.


Eikä siinä vielä kaikki. Jonkin aikaa menikin aika rauhallisesti, ARJ ja laatis pyörivät omalla painollaan. Sitten VRL alkoi heräillä ja mekin aloimme toivoa, että joko vihdoin ne jaoksetkin pääsisivät VRL:n alle. Mitä vielä, siitä alkoi uusi myräkkä.

ARJ:n järjestettyjen kilpailujen sun muiden aktiviteettien määrää on aina jaksettu kritisoida - kaikista kärkkäimmin juurikin sellaisilta tahoilta, jotka eivät lajia harrasta ja jopa myöntävät etteivät siitä mitään tiedä. Heillekin olen kärsivällisesti jaksanut selittää mikä on ARJ:sta kiinnostumisen lähde ja millä tavalla koko jaos pyörii. Silti vain ei mene perille.

ARJ:ta on suorastaan mahdotonta verrata muihin jaoksiin ja yrittää pakottaa samaan muottiin. Askellajiratsastus on lajina täysin riippuvainen askellajiroduista. Ja jos et ole kiinnostunut askellajiroduista, miksi olisit kiinnostunut askellajiratsastuksesta? Tämän lajin kanssa se kipinä lähtee ehdottomasti sieltä omasta kiinnostuksesta askellajirotuja kohtaan. On täysin turhaa yrittää viekoitella ihmisiä lajin pariin, sillä ihmiset täytyisi saada kiinnostumaan niistä lajissa käytettävistä roduista. Ja koska muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta lajissa kilpailevat rodut ovat harvinaisia, voiko moista kiinnostuksen määrää ihan oikeasti edes odottaa?

ARJ on aina ollut ja tulee aina olemaankin pienten piirien laji. Harvinaisille on hyvin yleistä, että kourallinen ihmisiä omistaa kymmenittäin hevosia. Jos yksikin tällainen ihminen taukoilee, se näkyy heti lajin kilpailu- ja osallistujamäärissä. Ihmisiä on kuitenkin mahdotonta pakottaa kiinnostumaan tietyistä roduista. ARJ on loppujen lopuksi toiminut vallan mainiosti jo pidemmän aikaa pienellä harrastajamäärällä, emmekä ylläpidon näkökulmasta ole olleet missään vaiheessa huolissamme tilanteesta.


ARJ:ta on aina arvosteltu ja ikävä kyllä se arvostelu on lähes poikkeuksetta hyvinkin hyökkäävää ja syyttävää. Kahden käden sormetkaan eivät riitä laskemaan niitä kertoja, kun olemme Jasnyn kanssa olleet jo heittämässä hanskat tiskiin, sormi delete-napilla hävittämässä ARJ:n täydellisesti. Totuushan on, että emme ole pitkään aikaan saaneet kuin hyvin hetkellisesti edes jonkinlaista iloa siitä, että pyöritämme jaosta. Sontaa tulee niskaan joka suunnasta teimme sitten mitä vaan tai olimme tekemättä - aina se menee kuitenkin väärin. Väkisinkin sitä alkaa miettiä että onko ihmisillä todella näin paljon hampaankolossa meitä vastaan - kaikesta näistä asioista meuhkaaminen alkoi vasta ylläpitomuutoksen jälkeen.

 Järjellä jos ajattelee niin olisimme luovuttaneet jo ajat sitten, vaan sitä hetkeä ei vielä ole tullut. Ainakin tämän jaoksen pyörittäminen on kasvattanut omaa pinnaa, sillä sitä tässä hommassa on vaadittu ihan tolkuttomasti.



Noh, siinä hieman ajatustenpurkua menneestä. Tämän tekstin punainen lanka katosi jo siinä vaiheessa kun tosiaan luin niitä vanhoja keskusteluja, joten jälki on mitä on.

ARJ ei kuitenkaan luovuta, ainakaan vielä. Olemme pohtineet tiettyjä uudistuksia ja tarkennuksia ja ajatuksena olisikin jossain vaiheessa pistää jälleen kerran sivujen sisältöä uusiksi. Oma tilanteeni on kuitenkin se, että kesätyöt vievät suuren osan ajastani ja jaksamisestani joten en tiedä koska tämä tulee tapahtumaan. Eiköhän vanhalla pärjätä kuitenkin ainakin siihen asti, kunnes joku keksii aloittaa seuraavan "keskustelun" aiheesta sukupuuttoon kuoleva laji nimeltä askellajiratsastus.